Viisi syytä miksi eduskuntavaaleista ei tule NATO-vaaleja
Seuraaviin eduskuntavaaleihin on tänään 150 päivää, mutta koko vuoden puhuttaneesta turvallisuuspoliittisesta keskustelusta ei ole puolueiden tasolla tietoakaan. Esitän seuraavaksi opportunistisen käsitykseni siitä, miksei vuoden 2015 eduskuntavaaleista muodostu NATO tai turpo-vaaleja. Lopuksi antaudun spekuloimaan turpo- keskustelun tulevaisuutta.
- Hallituspuolueiden kädet ovat täynnä.
Stubbin hallituksen on vielä tuotava yli 200 lakia eduskuntaan ennen vaalikauden päätöstä ja koko poliittinen koneisto on täynnä tätä työtä. On tehtävä se, mikä on aikaisemmilta vuosilta jäänyt tekemättä- päätöksiä. Kokoomus ja RKP ovat hallituksen ainoat puolueet joille turvallisuuspoliittinen keskustelu sopisi, mutta ei juuri nyt, ei vielä, kenties ei koskaan ennen vaaleja?
- Keskustelun polarisoituminen
Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa sekoitetaan (kuten aina) iloisesti turvallisuuspoliittinen ja NATO keskustelu, jotka ovat erillisiä asioita. Puolueilla ei mielestäni ole substanssia käydä keskustelua Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemoitumisesta, ilman että keskustelu ajautuu ensimmäisen kahvikupin aikana NATO juupas- eipäs väittelyyn klassisen A2illan tapaan. Tästä esimerkkinä on puolueiden olematon ohjelmatyö turvallisuuspolitiikan saralla. Jos oma tietotaso ja kannat eivät ole analyyttisen keskustelun tasolla, ei kannata nousta kehään. Eikä tämä koske pelkästään kärkipoliitikkoja, vaan laajasti puolueiden kenttäväkeä, jotka kaipaisivat ohjelmatyötä, koulutusta ja keskustelua kipeimmin. Kunniamaininta tarkoittamastani työstä menkööt SDP:lle, jonka Turvallinen Suomi on ensimmäinen uskottava avaus oman turpo ajattelun asemointiin ja jäsenistön kouluttamiseen.
- Venäjän sotatoimet Ukrainassa eivät enää järkytä.
Hälyttävää kyllä, on suomalainen keskustelu normalisoinut 1000km Suomesta käynnissä olevan sodan, jonka yhtenä osapuolena on Venäjä. Ukrainan sodasta on tullut uusi normaali, jonka toivotaan loppuvan ilman suurempaa poliittista systeemitason muutosta. Suomalaisten on aina ollut vaikea nähdä, että vaikeneminenkin on kannanilmaisua. Kun muut länsimaat seisovat yhtenä rintamana epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä vastaan osoittaen solidaarisuutta Ukrainan kansaa kohtaan, on suomalaisten reagointi ”jess, onpahan kerrankin halpaa juustoa. Toivottavasti sota pian loppuu.”
Nähtäväksi jää kuka populisoi maitotalouden kohtaaman iskun ensimmäiseksi vaalikampailuun ja ehdottaa Suomen yksipuolista irtautumista pakoterintamasta. Ja ei, en viittaa tällä komission maidontuottajien kompensaatiopäätökseen, josta tulee joulukuussa rahaa suomalaistuottajille. Enkä ole enää yhtään varma, etteikö Venäjän harjoittama kaikkialle tunkeutuva infosota olisi läpäissyt poliitikkojemme medialukutaidon kritiikkiä.
- Onhan tässä jo tuuletettukin, nyt ikkunat kiinni!
Suomalainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on uudelleensyntynyt vuoden 2014 aikana. Sen konsensus ja poliitikkovetoisen kulttuurin ovat mullistaneet twitterin aktiiviset #turpo twiittaajat jotka ovat niin rivikansalaisia, Fiian tutkijoita kuin aktiiviupseereita. Poliitikkojen portinvartijarooli murruttua ja keskustelun hengen päästyä pois pullosta odotin, että poliitikkomme ja sellaiseksi aikovat lähtisivät oppimaan, keskustelemaan ja kehittymään laaja-alaisen turvallisuuspolitiikan keskustelun kulttuuria. Petyin, vaikka onhan tässä vielä aikaa. Ehkäpä puolueissa on vaalitaktisista syistä laskettu etteivät ne kykene keräämään kansansuosiota selkäydinreaktioita herättävästä aiheesta. Puurolautanen on edelleen liian kuuma suurimmalle osalle päättäjistämme.
- Gallup- ja vaalitilanne näivettävät keskustelun
Aamun Helsingin Sanomat julkaisi uusimman puoluekannatusmittauksen tulokset, jotka ovat kokoomuslaisittain karua luettavaa. Suomen ainoa NATO myönteisenä puolueena se tuskin haluaa eriyttää itseään hallituskelpoisuudesta alkamalla puhumaan NATOsta vaalien alla. NATOkiimahaukkasotahullufasistijenkkienkätyri leimaa kun meihin lyödään jo pelkällä olemassa olollamme, vaikka puhuisimme turvallisuuspolitiikan muistakin aiheista kuin NATO ratkaisusta.
Kuten EVAn viimesyksyinen puoluebarometri ”politiikan sekahaku” todistaa, Kokoomuksen äänestäjät ovat eriytyneet muiden keskisuurten puolueiden äänestäjäkunnasta ja ainut varma tapamme olla hallituksessa on voittaa vaalit. Siis olla selvä ykkönen, muuten olemme muiden armoilla. Ja kun Keskustan kenttäväki haluaa (perus)punamultaa, vaikuttaa se väistämättä myös turvallisuuspoliittiseen keskusteluun.
Mitäpä jos..
Aamun galluppien valossa Keskustan johtama peruspunamulta hallitus on täysin realistinen vaihtoehto maamme seuraavaksi hallitukseksi. Jos tarkastelemme sellaisen pohjan vaikutuksia vain turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, mitä kysymyksiä näemme?
Peruspunamulta pohjan kaikki puolueet ovat jakautuneet NATO kannoissaan, demareilla on ollut polemiikkia puolustusvoimien lisämäärärahoista. Sipilä on sanonut ettei hallitusohjelmaan tarvitse kirjata NATO kantaa ollenkaan, joka voi kääntyä tarkoittamaan myös sitä että aihe poistetaan sieltä kokonaan. Jos tähän lisätään demareiden NATO kielteisyys ja Perussuomalaisten Talvisota kiitospaita mentaliteetti (provosoiden sanottuna), onko tämä mahdollista? Miten se vaikuttaisi suurhankintoihin joita meri- ja ilmavoimat tarvitsevat ensi vuosikymmenellä?
Perussuomalaiset ja Keskusta ovat kritisoineet varuskuntien lakkauttamista ja vaatineet _ihan_ tosissaan varuskuntien uudelleen perustamista reagointina muuttuneeseen turvallisuuspoliittiseen ympäristöön. Aivan, koska maatahan puolustetaan varuskunnista käsin…. Kääntyykö puolustusvoimauudistus poliittisesti 180 astetta palatakseen ennen oli paremmin aikoihin?
Ottamatta kantaa siihen, kuinka hyvin mahdollinen peruspunamultapohjaisen hallituksen puolueet tunnistavat Euroopan turvallisuuden systeemitason muutoksen tai miten he sitä reflektoivat asettaisi kansallisen puolustuksen korostaminen kysymyksen siitä, miten käy Suomen rauhankumppanuuden erikoisjäsenyyden? Perussuomalaiset ovat kritisoineet puolustusvoimille operatiivista tietotaitoa tuottaneita kumppanuusoperaatioita enkä menisi vannomaan etteivätkö Keskusta ja SDP voisi nähdä tässä säästökohdetta. Voipa olla, että Suomen verkostomainen puolustusyhteistyön hakeminen kääntyy sisäänpäin ja vetäydymme tiukemmin sotilaalliseen yksinäisyyteen.
Ministerien nimispekulaatio on toki vielä turhanaikaista, mutta Jussi Niinistön pitkäaikainen haave päästä puolustusministeriksi on julkinen salaisuus. Millaista puolustuspolitiikkaa hän haluaisi tehdä esim. Ruotsin kanssa ? Ja se, että ulkoministeriksi nousisi Suomi-Venäjä seuran puheenjohtaja Paula Lehtomäki ei sekään ole tuulesta temmattu ajatus. Varmaa on, että hänen aikaisemmat lausunnot ovat tehneet hänestä Tehtaankadun ja Kremlin suosikin Suomen seuraavaksi ulkoministeriksi.
Lopuksi
Suuresti arvostamani turpo-bloggari Rysky Riiheläinen on kirjoittanut osimmoilleen, että seuraavissa vaaleissa päätetään itsenäisyytemme ajan merkittävimmistä turvallisuuspoliittisista linjoista, jolloin päättämättömyyskin on päätös. Tämä pitää sisällään myös mahdollisuuden siitä, että teemme linjamuutoksia myös poispäin lännestä. Tämän poliittisen kentän murros on otettava huomioon. Ja silloin voisi Venäjällä olla kiusaus tarjota bilateraalista maitotuotteiden kauppaa pakoterintamien ohitse, johon peruspunamulta hallituksella saattaisi olla kiusaus tarttua. Ainut varma asia on, että vaikka #turpo –keskustelua ei ennen vaaleja käytäisiinkään, on edessämme päätöksiä jotka määrittävät Suomen asemaa ja turvallisuutta muuttuneen turvallisuusympäristön ajassa.
Taidat olla oikeassa, kun kansanedustajaehdokkaat uskovat, että äänestäjien enemmistö on liittoutumista vastaan, on parasta olla kertomatta omaa kantaa, ainakaan selvästi. Suosituin kanta on ollut ”asia ei ole ajankohtainen juuri nyt”.
Mielestäni pitäisi järjestää neuvoa-antava kansanäänestys eduskuntavaalien yhteydessä. Kysymysvaihtoehdot voisivat olla, esim. a) En kannata Natoon liittymistä missään oloissa, b) Kannatan Natoon liittymistä ja hallitus voi päättää ajankohdan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä se suurin syy on se, että edelleenkin NATO-jäsenyys ei Suomessa nauti mainittavaa kannatusta ja Ei-leiri on omissa lukemissaan. Tämä myös heijastuu vuosi toisensa jälkeen Kokoomuksen ja RKP:n haluttomuuteen nostaa asiaa esille aina vaalien alla: epäsuosittu kannanotto tässä asiassa söisi helposti kannatusta vaalien alla. Vaalien välillä sitten remutaan asiasta kuin viimeistä päivää.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan sama vaikka Virossa veri vuotaisi, Venäjän vihreäpukuiset Venäläisen vähemmistön kanssa olisivat sotajalalla.
Ei koske meitä, meillä on hyvät suhteet Venäjän kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Ja totuus lienee se että kusetamme itseämme jälleen kerran. Pietaria ei puolusteta hyvillä suhteilla Suomeen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnittäisin huomiota eduskunnallemme tehtyihin ennusteisiin Venäjän kehittymisestä vuodelta 2007:
http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx?document…
ja vuodelta 2010:
http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx?document…
Etenkin tuo vuoden 2007 raportti ja sen skenaario 3: Kovan vallan Venäjä / Vahvojen vallan Venäjä sivulta 47 sivulle 49 kannattaa lukea läpi. Kyseinen skenaario aloittaa kysymällä, että onko tällainen skenaario edes mahdollinen? Eihän Venäjä voi vieraantua lännestä, eihän?
Vakavasti puhuttaessa minua häiritsee, että käytännössä tuon skenaario 3:n mahdollisuutta ei ole otettu huomioon. Sillä on peloteltu, että näin voi tapahtua jos Venäjää ei kuunnella, mutta ei ole otettu huomioon sitä seikkaa, että miten Suomen pitäisi toimia, jos kyseinen skenaario toteutuu.
Myönnän olevani jälkiviisas, mutta samalla myös kysyn, että eikö olisi viisasta kartoittaa myös pahimpien mahdollisuuksien seurauksia ja maamme toimintaympäristön muutoksia? Eikö se tarkoittaisi, että hyvinä aikoina oltaisiin paremmin valmistautuneita huonoihin aikoihin? Yhteistyö muiden maiden, etenkin rajanaapuurien kanssa on yleensä ottaen hyvä asia, mutta kuinka elää kansalliskiihkoisen suurvallan naapurissa säilyttäen kansallinen suvereniteetti? Nuo raportit eivät vastaa tuohon kysymykseen eivätkä suomalaiset poliitikot olleet varautuneita tämän vuoden aikana tapahtuneisiin muutoksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Yllättävä kirjoitus kokoomuslaiselta, ottaen esille vielä tuoreet gallup-lukemat ja puolueen vähintäänkin positiivisen suhteen NATO:oon. Hyvä, avoimen rehellinen kirjoitus!
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä analyysi.
NATO-jäsenyydestä pitäisi tosiaan järjestää kansanäänestys nyt eduskuntavaalien yhteydessä.
Muutospuolue on jopa tehnyt asiaa koskevan lakialoitteen:
http://muutos2011.fi/vb/index.php/topic,3427.0.html
Ilmoita asiaton viesti
Jos kansanäänestyksiä perustavanlaatuisista tai yksilönvapautta rajoittavita laeista järjestetään, luotettava tulokseen kansan todellisesta muutoshalusta saadaan vain, jos kaikki äänestämättä jättäneet päätetään laskea ei-ääniksi. On väärin että muutamat muutosintoiset haluavat juoksuttaa kansaa äänestyskopeilla voimassa olevaa käytäntöä puolustamassa.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän noin toimita missään muissakaan äänestyksissä, joten miksi niin pitäisi tehdä kansanäänestyksissä? Ne tulevat paikalle, joita asia kiinnostaa. Muiden ääni on EVVK.
Ilmoita asiaton viesti
Sanoin jo syyn kommentissani. Peruuttamattomat isänmaan sitomiset ja itsenäisyyden poisantamiset eivät ole leikin asioita.
”Ei muissakaan niin tehdä” ja ”EVVK”-syyttely osoittavat minusta pinnallista eli edesvastuutonta ajattelua.
Ilmoita asiaton viesti
Peruuttamattomat isänmaan sitomiset ja itsenäisyyden poisantamiset eivät ole leikin asioita, joten juuri siksi niistä pitäisi aina järjestää sitova kansanäänestys. Kaikki muu on edesvastuutonta, demokratian vastaista ja totalitaristista ajattelua.
Ilmoita asiaton viesti
Sitovassa kansanäänestyksessä Suomen itsenäisen päätösvallan luovuttamisesta pitää edellyttää vähintään vastaavaa määräenemmistöä kuin perustuslainmuutoksissa vaaditaan eduskunnassa. Kansan mielipide on epävakaa, kuten galluptulosten vaihteluista jokainen voi havaita.
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainan sodan yhtenä osapuolena on Venäjä. Keitä ne muut osapuolet ovat? Henry Kissinger näkee lännen eli meidät itse kunkin syylliseksi Ukrainan hätään. Tapahtumat siellä eivät ole peruste Natoon liittymiselle pikemminkin päinvastoin.
http://consortiumnews.com/2014/11/12/when-henry-ki…
Ilmoita asiaton viesti
Ukraina aikoo hakea Nato-jäsenyyttä vielä ennen joulua. Sille ei edes Henry Kissinger voi mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Ukraina täyttää Natostandardit ja tuo lisäarvoa puolustusliitolle eli se otetaan avosylin vastaan:)
Ilmoita asiaton viesti
Paitsi jos Kissinger on eri mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Miinat olisivat tehokas keino hidastaa vihollisen etenemistä. Kokoomus halusi toisin. Epäisänmaallinen teko!
Ilmoita asiaton viesti
Osin samaa mieltä mutta tänäpäivänä maahanlaskujoukot tulevat suoraan Helsinki-Vantaalle. Laitammeko lentokentän taksitolpalle miinavarustuksen maahan? Mikäli Venäjä aloittaa sodan Suomea vastaan tulee se tapahtumaan ilman sodanjulistusta (jälleen) ja muutamalla siviilirahtikoneella tuodulla joukko-osastolla Helsinki-Vantaalle ja Pirkkalaan.
Jalkaväkimiinat on hyviä rintamakäytössä ja sissitoiminnassa mutta muuten eivät estä vihollisen maahanlaskua.
Ilmoita asiaton viesti
No, niiden (miinojen) poiston jäkeen on helpompi pelotella kansaa, Idästä kohdistuvalla uhalla, tämän lisäksi nyt vielä lopetettiin useita varuskuntia, joten soppa on valmis syötettäväksi kansalle maustettuna jo yli puolivuotta kestäneellä Venäjä vastaisella propaganda uutisoinnilla.
Ongelmaa ei ollut, mutta sellainen haluttiin vartavasten tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Toivoa sopii, että NATO-kysymys saa ainakin enemmän huomiota vaaleissa kuin seksuaalivähemmistöt. Nyt tuo mm. avioliittolakijupakka hallitsee suhteettomasti mediaa. Toivoa sopii, että näihin kysymyksiin löytyisi osapuolia edes kymmenen vuotta tyydyttävä kompromissi.
Ilmoita asiaton viesti
Professori Timo Vihavaisen mukaan Suomen kannalta olisi hyvä pysyä hiljaa Natosta: http://www.nelonen.fi/uutiset/viihde/1775162-venaj…
Niin ehkä tosiaan kannattaakin – ja sopia pikapikaa jäsenyydestä kaikessa hiljaisuudessa, Venäjälle kertomatta. Ei tässä näillä puolustusbudjeteilla ole aikaa ajautua tilanteeseen jossa ei ole muuta mahdollisuutta enää jäljellä kuin että Suomineito hakee lähestymiskieltoa Vihavaisen ehdottamaksi YYA:n seuraajasopimukseksi, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179615-y…
Ilmoita asiaton viesti
Res Cordis, Sinulla on hyviä kirjoituksia ja mielipiteitä, mutta miksi toimit vastoin Uuden Suomen Puheenvuorokeskustelujen käytäntöä, esiintyen ilman valokuvaa ja nimimerkillä? Kyllä nuo kirjoitukset kelpaisi julkaista ihan omalla nimelläkin. Miksi Uuden Suomen toimitus ei noudata yhdenmukaista käytäntöä kirjoittajia kohtaan?
Natoon ei mennä vaivihkaa eikä kaikessa hiljaisuudessa, vaan paraatiovesta. Hakemus käsitellään kaikkien Nato-maiden parlamenteissa, sillä uuden jäsenen hyväksyminen edellyttää konsensusta nykyisten jäsenmaiden kesken. Prosessiin kuluu parisen vuotta, eikä pikakaistoja tunneta.
Ongelma ei ole Venäjä, vaan suomalaisten tietämättömyyteen perustuva muutosvastarinta. Mikään taho ei ota asiakseen valistaa kansan syviä rivejä Nato-järjestön luonteesta, kuten meitä valmisteltiin EU-kansanäänestykseen.
Ainoa keinomme varmistaa puolustuskykymme kaikissa oloissa lienee toimia hiljaisuudessa kahdenvälisesti USA:n kanssa diplomatian kanavia käyttäen. Muuten jäämme huonolla tuurilla yhtä yksin kuin Ukraina.
Ilmoita asiaton viesti
Nato jäsenyys ei ole valtavasti suosiossa Suomessa.
Nato perustettiin aikanaan Neuvostoliittoa vastaan ja on pysynyt samanlaisena.
Miksi muuten kaikki itäeuropan maat kilvan haluavat liittyä Natoon.
Suomen kansa on ajattelevainen ja tietää että puolustuksen lisäksi muututaan uhkaksi.
Ellei tässä jotain rauhanomaisempaa tule tarjolle niin europan energia menee vanhan Naton kanssa vastaan asetteluun Venäjän kanssa.
Jos asuisin Venäjällä saattaisin itsekin pelätä Natoa.
Ilmoita asiaton viesti
Vaaleista tulee nimenomaan Nato vaalit. Safety first sanoo vanha Amerikkalainen sananlasku…
Suomen on pysyttävä poissa tuosta järjestöstä, siksi ääneni menee sellaiselle puolueelle, joka ei aja Suomea Natoon.
Kokoomus ei tule olemaan seuraavalla vaalikaudella pääministeripuolue, he tiesivät sen itsekin, joten isäntämaasopimus rynnittiin nyt väkisin läpi kansan tahdon vastaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kaikille kommentoijille.
Kuten blogia kirjoittaessani aavistin, houkuttaa teksti esiin kovin monenlaista kommenttia. Oma suhtautumiseni NATOn jäseneksi hakeutumiseen ei liene epäselvä, sillä se on myönteinen. Mutta toivon että asiasta puhuttaisiin, analysoitaisiin ja laaja-alaisesti harkittaisiin tätä päivää enemmän. Eikä silloin puolitotuuksien laukominen pohdiskelevien mielipiteiden sijasta ole kovinkaan hedelmällistä. Mutta jokainen kommentti, jatkokommentti ja jokainen joka on kyvykäs näkemään omien pelkojensa logiikassa puutteita on kykevenä keskustelemaan.
Lopuksi kaksi linkkiä jotka vastaavat useimpiin mielipiteisiin tämän blogin kommenteissa:
http://yle.fi/uutiset/suomi_natossa__tata_se_kayta…
http://uusimaanpuolustus.blogspot.fi/2014/11/blogi…
Ilmoita asiaton viesti