Teemu Launio Matkalla politiikan tekoon ja yhteiskunnan ymmärtämiseen

Kenestä seuraava puolustusministeri?

Olen aikaisemmissa blogeissani läpikäynyt jokaisen eduskuntapuolueen vaaliohjelman tai poliittisen linjapaperin tarkastellakseni mitä niissä sanotaan ulko-ja turvallisuuspolitiikasta, tuttavallisemmin #turpo:sta. Olen arvionut puolueet järjestyksessä SDP+VAS, KESK + RKP, KOK, KD+ VIHR, ja PS. Lisäksi palasin Keskustan vaaliristeilyllä kahtia jakautuneeseen #turpo linjaan toisella bloggauksella. 

Puolueiden vaaliohjelmien ja tavotteiden, sekä hallitusohjelman kirjausten lisäksi vähintään yhtä tärkeää on se kuka nousee seuraavan hallituksen puolustusministeriksi. Politiikan kirjaukset nimittäin jättävät aina tilaa puolustusministerin omille arvovalinnoille, kotiseuturakkaudelle, ambitioille, pelisilmälle sekä kättenjäljelle.  Seuraavan hallituksen turvallisuuspoliittisten ratkaisujen tärkeyttä Suomen turvallisuudelle, asemalle maailmassa ja puolustuskyvylle ei voi mitenkään aliarvioida. Vastuullinen salkku on tuleva olemaan seuraavina vuosina raskaimmasta päästä.

Tehtävän vaikeutta lisää se, etteivät ajat tule olemaan taloudellisesti kuin ulkopoliittisestikkaan helpot. On helppo rasti luvata lisämäärärahaa puolustukseen Kanervan työryhmän esityksen mukaisesti, mutta edessä on myös isot ja mielestäni vääjäämättömät investointipäätökset niin hornettien kuin Merivoimien alusluokan osalta. Samalla sisäpoliittinen paine vaatii lisää kertausharjoituksia, uusia lakeja mm. verkkotiedustelusta ja kyberpuolustuksesta pitää osata viedä johdonmukaisesti eteenpäin tasapainoillen valtion turvallisuuden ja yksityisyyden suojan kaltevalla pinnalla. Puolustusministeriön viestintä ja ulkopolitiikan julkisanottujen kantojen rikkinäinen puhelin kierre tulisi saada loppumaan ja samalla pitää silmä tarkkana Venäjän toimille. Ja jos selkärankaa riittää, pitää osata kontribuoida kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan. 

Päivän gallup kielii Keskustan purjehtivan kohti demokratiakisamme maaliviivaa ylivoimaisessa johdossa. Gallupjohto sekä yleistyneet puheet yhden suuren ja kahden tai yhden keskisuuren puolueen hallituksesta antavat mahdollisuuden spekuloida millaisesta hallituksesta vain. Ei ole poissuljettua että hallitus muodostetaan kahden keskisuuren sekä niille läheisten pienpuolueiden varaan ns. 2+2 mallisesti.

Tämä kaikki voi rikkoa ministerien perinteisen salkkujaon joten varaan oikeuden spekuloida kaikkien puolueiden mahdollisilla PLMI nimillä vailla minkäänlaista tietoa. Otan lähtökohdakseni, että ministeriksi nousuun vaaditaan vähintään yksi kausi kansanedustajana ja että nykyisistä hallituspuolueista vahvimmilla olisi istuvat ministerit.  Haluan muistuttaa että ministerirulettiin vaikuttaa puolueesta riippumatta perinteisesti myös sukupuoli, ehdokkaiden maantieteellinen jakautuminen, mandaatit puolueorganisaatiossa ja henkilökohtaiset suhteet. Jotenkin sitä toivoo, että puolustusministeriä valittaessa myös aiheeseen perehtyminen.

 

KESKUSTA

Mikäli Keskusta ottaa PLMIn salkun, on veikkailuista vahvimmilla puolueen vanha isäntä Seppo Kääriäinen. Entinen puolustusministeri on aktivoitunut myös twitterissä ja ottanut asioihin kantaa myös Ukrainan sodan aikana. Eikä miehen ikä (67-vuotta) viellä aiheuta estettä virkaan ryhtymisestä. 

Mikäli Keskusta haluaisi nuorentaa ministerikaartia, voisi Kääriäisen manttelin periä ensimmäisen kauden nuori kansanedustaja Mikko Savola Ähtäristä, joka on hänkin ahkera #turpo keskustelun seuraaja sekä Suomen Reserviläisliiton puheenjohtaja. Eikä sovi myöskään unohtaa puolustusministerin salkkua muutaman kuukauden  Jääteenmäen hallituksessa pitänyttä Matti Vanhasta, joka tekenee näyttävän paluun eduskuntaan. 

Naispuoleisia ehdokkaita puolueesta saattaisi löytyä vaikka pielavetisestä Elsi Kataisesta joka on myös Keskustanaisten puheenjohtaja. Ja jos Paula Lehtomäki pettyy ulkoministerikisassa, voisi hänellä olla kannatusta ainakin oman puolueen riveissä. Ja olisihan hän ensimmäinen Suomi-Neuvostoliitto/Venäjä ystävyysseuran puheenjohtaja joka toimisi samalla myös puolustusministerinä. Mutta tämä skenaario voi olla kaukaa haettu tässä maailmanajassa. 

 

KOKOOMUS

Perinteinen maanpuolustusta arvostava puolue ajaa ohjelmassaan Suomea puolustusliitto NATOn täysjäseneksi, ainoana Suomessa. Tämä NATO myönteisyys voi olla este Sipilän mahdollisessa hallituksessa. Kokoomuksen nykyministereistä salkkua voisi hoitaa jokapaikanpelaajana profiloitunut Petteri Orpo tai maanpuolustushenkinen puolueen varapuheenjohtaja Janne Sankelo. 

Puolustusvaliokunnan jäsenistä omaan tutkakuvaani nousevat sekä ensimmäisen kauden kansanedustaja Sofia Vikman, joka on profiloitunut maanpuolustusasioissa että lopelainen Timo Heinonen joka on pitänyt esillä SAKOn kivääritehtaan asioita. Vanhan liiton konkareista Ilkka Kanerva, Pertti Salolainen, Ben Zyskowicz ja Kimmo Sasi ehdolla voisi nähdä ETYK presidenttinä poliittisesti rehabilitoinnin saanut Ilkka Kanerva. Huhupuheiden mukaan herrojen Mestarit Lavalla #turpo tilaisuudet saavat jatkoa vielä ennen vaaleja, joka olisi hieno uutinen.

 

SDP

Sosiaalidemokraateille puolustusministerin salkku on hieman hankala, eikä puolue ole profiloitunut puolustuspolitiikassa viime aikoina. Siksi nykyisistä ministeristä on hankala nähdä ketään tarttumassa salkkuun. Erkki Tuomioja olisi varmasti kenraalikunnalle vaikea pala nieltäväksi, eikä NATO myönteinen Liisa Jaakonsaari taida palata Euroopan parlamentista takaisin kotimaanpolitiikkaan.  Puolustusvaliokunnassa puoluetta edustaa mm. Tuula Peltonen Keski-Suomesta, mutta viimeisimpien hevosmiesten tietotoimiston sähkeistä luettuna hänen paikkansa saattaa olla uhattuna vaalipiiristä jonne saapuu ehdolle myös laajasti ja ansioistaan kunnioitettu Lauri Ihalainen. 

Spekuloinnin tutkakuvassa kannattaa pitää mielessä myös oululainen Tytti Tuppurainen joka on sekä Demarinaisten puheenjohtaja, että puolueen vaalikampanjapäällikkö. Ensimmäinen ministerisalkku saattaa olla siis hyvin lähellä jos puolue istuu hallituksessa. Myös puolueen varapuheenjohtaja Antti Lindtman voisi olla Rinteen suunnitelmissa. 

 

PERUSSUOMALAISET

Perussuomalaisten ehdoton ykkösnimi on puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, MPKKn tutkijanakin toiminut Jussi Niinistö. Eikä ole salaisuus, että mies on haaveillut salkusta jo neljä vuotta. Aika näyttää miten tälle haaveelle käy. Naispuolisista ehdokkaista vahvimpana näen puolueen varapuheenjohtajan Hanna Mäntylän joka toisi hallitukseen myös pohjoista ulottuvuutta. 

 

VIHREÄT

Vihreiden eduskunta uudistuu väistämättä kun 6/10 nykyisistä edustajista jättää eduskunnan, sekä puolueen kannatuksen nousun takia. Ja virheellisiä mielikuvia vastaan puolueella on asettaa ehdolle kaksi todella kovaa nimeä. Pekka Haavisto palasi puolustusvaliokuntaan tammikuussa 2015 kuin sopivasti Anni Sinnemäen lähdettyä Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi. Samalla sisään tuli toista kertaa kesken kauden akateemikko Johanna Sumuvuori, joka on profiloitunut #turpo osaajana sekä keskusteluun syventyvänä edustajana. Olisiko hänestä seuraavaksi Lillaniksi, joka jää historian kirjoihin rohkeana päättäjänä miesten maailmassa© vaikeina aikoina? Lisäksi Pekka Haaviston laajaa osaamista kansainvälisestä kriisinhallinnasta sekä terrorismin syntymekanismien tuntemisesta ei voi ohittaa, vaikka turvallisuuspolitiikka siirtyy takaisin peruskysymysten äärelle Euroopassa. 

VASEMMISTO 

Historiallisessa katsannossa vasemmistolainen puolustusministeri on erittäin epätodennäköinen, enkä näe tämän skenaarion voivan toteutua. Jos Vasemmisto on hallituksessa, en usko että sille annettaisiin PLMIn salkkua, tosin ei puoluejohto sitä taida haluta. Merja Kyllösen voisi tähänkin hommaan heittää, mutta hän on nykyisin Brysselissä. 

 

KRISTILLISDEMOKRAATIT

Sisäministeriötä rautaisesti johtanut Päivi Räsänen on puolueensa vahvin ministerikanditaatti myös tähän homaan. 

 

RKP

RKP:llä on kunniakas historia ja perinteet puolustusministerin salkun käsittelyssä. Carl Haglund on hoitanut tehtävää vajaat kaksi kautta, ja häntä on suuresti kiittäminen puolustusyhteistyön tiivistämisestä Ruotsin kanssa. Ministeri on hoitanut tehtäväänsä vaikeana aikana ja vaikeissa paikoissa kunnioitusta herättävällä tavalla enkä näe mitään estettä etteikö Haglund voisi hoitaa vastuupositiota myös jatkossa. Haglundissa näkyy alussa viittaamani tavat yhdistää henkilökohtainen osaaminen, ambitiot sekä poliittisen liikkumavaran hyödyntäminen maksimaalisesti.

En tunne RKP:n eduskuntaryhmää osatakseni nimetä ketään istuvaa kansanedustajaa virkaan. Mikäli RKP saisi hallituksesta kaksi salkkua, ja Haglund siirtyisi toiseen positioon, voisi salkkuun tarttua hänen valtiosihteerinsä Marcus Rantala joka on ehdolla Helsingistä. Mukavan porvarillisen seuramiehen maineen omaava Helsingin kaupunginvaltuutettu voisi hypätä täydellä vauhdilla kulkevaan turpo-junaan vailla huolia. Toisaalta puolueen NATO ja länsimielisen positiivinen #turpo linjaus vaaliohjelmassa saattaa katkaista puolueen otteen puolustusministeriössä. 

 

LUKIJALLE

Tässä ovat ne nimet jotka minun tutkakuvaani nousevat, keitä jäi mainitsematta, ketä sinä kannattaisit  seuraavaksi puolustusministeriksi? Spekulaatio on luvallista meille kaikille, sillä se kuuluu demokratian juhlaan eli vaali-aikaan - kommenttiraita on vapaa! 

Ps. Kunhan seuraava valtioneuvosto tulee nimettyä tulen tarkastelemaan hallitusohjelma kirjausta turvallisuuspolitiikasta, ministeriä sekä hänen esikuntaansa tarkemmalla kammalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän eskovirri kuva
Esko Virri

Kokoomuksella tuskin on puolustusministeriöön asiaa, sen verran rajusti on nyt oma linja purrut. Eikä se kovin isänmaalliselta ole näyttänyt kun omia asevoimia ajetaan alas ja NATO-jäsenyyttä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn.

Vahvin veikkaukseni olisi Jussi Niinistö, koska PS paikkaa arvostaa ja puolustuspolitiikassa on päälinjojen osalta selkeästi puolueiden ja suomalaisten enemmistön linjalla.. Mutta persuille ei anneta sekä sisä- että puolustusministerin paikkaa.

Toimituksen poiminnat