Onko sukupuoli tasa-arvoa?

Kirjoitin lähes tarkalleen vuosi sitten samasta asiasta, nimittäin ns. tasa-arvolaista ja sen tulkinnasta ylioppilaskuntien hallituksia kasatessa. Vuosi sitten minua ei voitu valita Itä-Suomen Yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen sukupuoleni takia, tänä vuonna minut valittiin, vaikka sukupuoleni oli taas väärä. Miten tässä nyt näin kävi?

Ennen kuin ensimmäinenkään mekaanista 60%-40%  tasa-arvolakia ideologisena oppikappaleena pitävä, tai keppihevosena käyttävä henkilö repeää irti kaikista henkseleistään, on syytä kertoa oma subjektiivinen näkökulma miten tähän tultiin. Muut esittäkööt omansa, oikeus lopullisen.

Ylioppilaskunnassamme käytiin syksyllä  edustajistovaalit, joiden haasteellisen tuloksen jälkeen toimin hallitusneuvottelijana suurimman ryhmän mandaatilla. Hallitusneuvottelut olivat eittämättä tiukat ja  närästystä herättäneet, mutta neuvoteltuani ja tarjottuani kaikille ryhmille useaa pakettia, saimme muodostettua enemmistöhallituksen. ( 28/39 edustajaa edustajistossa)

Vasta neuvottelujen jälkeen aloin kyselemään hallitusryhmiltä ehdokkaita hallitukseen. Siis mahdollisimman motivoituneita ja halukkaita henkilöitä, en sukupuolia.  Ryhmät saivat sisäisesti etsiä sellaiset yksilöt joilla oli kykyä, halua ja kokemusta mahdollisimman paljon ylioppilaskunnasta ja organisaatiosta. Muutaman viikon vatvomisen jälkeen hallitukseen ehdotettiin 5 miestä ja 3 naista.

Vakaana aikomuksenani ei ollut rikkoa lakia sukupuolten välisestä tasa-arvosta, mutta kuten elämä yleensä, ei asia ole näin yksinkertainen.  Vaikka laki on jo vanha, ei ole olemassa yhtään ennakkotapausta jossa tehtäisiin linja siihen ovatko ylioppilaskunnat sellaisia julkisenvallan käyttäjiä, että heidän tulisi noudattaa lakia, vaikka se tunnetusti tuo mukanaan myös negatiivisia vaikutuksia.

Eilinen edustajiston kokous oli juuri sellainen kuin ennakoin sen olevan, mitä parhainta retorista politiikan, ideologioiden ja kaupunkilaisjärjen kamppailua. Monet kysymykset käsittelivät mm. sitä onko lakia noudatettava kirjaimellisesti, koska ryhmillä ei ollut muita hallitustyrkkyjä, ja nykyisellä jaolla 5-3 menisi sukupuolten välinen prosentuaalinen jako 62,5% -37,5% ?

Koska suurimpana ryhmänä ehdotimme kahta miestä, joista itse olin toinen, tosin puhtaasti kokemuksen ja motivaation perusteella, olin taas se jonka paikasta puhuttiin. Haluttiin se myöntää tai ei.  Värikkään keskustelun parhaan puheenvuoron mielestäni esitti hallitukseen tänä vuonna ns. ”minun paikalle” nostettu henkilö, joka kertoi miltä tuntuu tulla kutsutuksi toimeen  ”sen takia että olin kuopiolainen nainen.”

Ylipäätään on mielestäni  vaarallista tyypitellä, arvottaa tai lokeroida ihmisiä sellaisten ominaisuuksien kautta joihin yksilö ei itse voi vaikuttaa. Politiikan pienten hiekkalaatikoiden pelurina mieleeni nousee kysymys mahdollistaako tasa-arvolaki syrjinnän? Siis sellaisen, josta puhutaan perustuslain pykälässä kuusi?

Ylioppilasliike on suhtautunut ristiriitaisesti viimeiset kymmenen vuotta tasa-arvolakiin, juuri sen takia ettei siitä ole oikeuskäytäntöä eikä selvyyttä edes siitä koskeeko laki ylioppilaskuntia. Vähenevien tekijöiden arjessa, ei voida keskittyä siihen mikä sukupuoli käsien päädyssä on. Mutta  mahdollisesti kohta keskitytään.

Kokouksen hyväksyttyä hallitusesityksen, jätti koko oppositio eriävän mielipiteen pöytäkirjaan. Samalla he, kannustukseni mukaisesti, alkoivat laatia asiasta kannetta Kuopion hallinto-oikeudelle. Mikäli ennusmerkit pitävät paikkansa saa suomalainen ylioppilaskuntaliike hieman lisävärinää ensi keväänä, kun saamme lopullisen pisteen siitä mikä on lain tulkinta ylioppilaskuntien kohdalla. Toivottavasti tulevina vuosina opiskelijapolitiikan keppihevoset jäävät talliin, oli päätös minkälainen tahansa.

Itä-Suomessa lakia ollaan pyritty noudattamaan pilkuntarkasti, sillä se on ollut usein oiva lyömäkeppi maamme politisoituneimmassa ylioppilaskunnassa. Miten muualla kunnioitetaan mekaanista lakia tasa-arvosta? Melko hyvin, tosin poikkeuksina Turun yliopiston ylioppilaskunta TYY, joka valitsi vuodelle 2012 hallituksen jossa on 6 miestä ja 1 nainen. Eikä  Vaasassa olla mellakoitu puuttuvan 2,5% puutteesta hallituksessa, vaikka paikkajako on tänä vuona ollut miessukupuolelle 5-3. Helsingissä yliopiston ylioppilaskunnassa on ollut mennävuosina hallitus jossa oli 7 naista ja 2 miestä. 

Summa summarum: vaikka lailla itsessään on tarkoitettu hyvää, on käytäntö osoittautunut pulmallisemmaksi. Pahimmillaan tasa-arvolaki mahdollistaa perustuslain vastaisen syrjinnän, eikä valinnat palvele yhteisöä eivätkä yksilöitä.

Sukupuoli kun ei minusta ole tasa-arvoa.

JK. Viime vuonna olin ajamassa yhdistykseni etuja samana päivänä Kokoomuksen Pohjois-Karjalan piirin piirikokouksessa. Tänä vuonna luonnollisesti arvotin Kuopiossa pidetyn edustajistokokouksen arvokkaammaksi, vaikka olinkin ehdolla piirihallitukseen.

Piirikokous ei minua hallitukseen valinnut, mutta nyt syyt olivat sentään perinteisemmät suomalaisessa politiikassa. Nimittäin aluepolitiikka ja henkilösuhteet : )